Eduskuntavaalit lähestyvät, ja tuhannet ehdokkaat ja heidän tukijansa ovat aloittaneet uurastuksen, joka takaa tähän maahan demokratian, mielipidevapauden ja moniarvoisen keskustelun.

Eivät saa.

Omaa ja ystäviensä aikaa ja rahaa poliittiseen työhön käyttävät ihmiset saavat liian usein osakseen omitusta vähättelyä ja matalamielistä naljailua oman edun edistämisestä tai itsekkyydestä.

Aivan liian harvoin kansanedustajat, kunnanvaltuutetut tai vaikkapa seurakuntien hallintohenkilöt saavat kiitosta siitä, että hoitavat toistenkin asioita meidän puolestamme.

Demokraattinen päätöksenteko voi tuntua hitaalta junnaamiselta, mutta vaihtoehdot sille ovat edelleen vähissä.

Venäjän, Valko-Venäjän tai vaikkapa Yhdysvaltojen tilanne ovat siitä valitettavan konkreettisia esimerkkejä.

TOKI POLITIIKASSA on varjopuolensa ja kähmintänsä, kuten valpas mediamme auliisti kertoo.

Tässäkin suhteessa poliittinen järjestelmämme osoittaa voimansa. Harvaa muuta yhteiskunnan osa-aluetta julkinen sana valvoo yhtä tehokkaasti.

Monissa yrityksissä, yhdistyksissä, järjestöissä tai muissa yhteisöissä juonitellaan, kähmitään tai ajetaan omaa etua kaikessa rauhassa. Tämä peri-inhimillinen toiminta ei vain tule siellä esiin samalla tavalla kuin politiikassa.

Sen sijaan poliittisen järjestelmän onnistumisten kertomisessa media ei onnistu. Muutokset nähdään liian usein yksittäisten henkilöiden tai puolueiden saavutuksina, ei niinkään poliittisen kokonaisuuden toiminnan tuloksena.

Voimalla on aidossa demokratiassa aina vastavoimansa ja lopputulos on usein yhdistelmä näistä molemmista.

JOTTA DEMOKRATIAMME edelleen kehittyisi, sitä olisi muistettava vaalia.

Kun lähestyvissä eduskuntavaaleissa kohtaat minkä tahansa puolueen edustajan esite kourassaan, osoita hänelle arvostusta, vaikka olisit asioista eri mieltä.

Saman kunnioituksen ansaitsevat kojuja pystyttävät vapaaehtoiset, jotka tarjoavat meille ohikulkijoille kahvia, pullaa tai makkaraa.

Samalla he tarjoavat mahdollisuuden sanan- ja mielipiteenvapauden ilmenemiselle tärkeässä tilanteessa ennen vaaleja.

Erityisen tärkeää tämä on niille ehdokkaille, joiden omat varat ovat vähäiset.

Ilman heitä demokratia muuttuu puhtaaksi rahan vallaksi, jolloin menestys vaaleissa hankitaan massiivisilla kymmenien tuhansien eurojen panostuksilla mainontaan ja markkinointiin.

Yhdysvalloissa raha on jo pitkään sanellut rajat sille, kenellä on yleensä mahdollisuus yltää ehdokkaaksi merkittävissä vaaleissa. Aivan vierasta tämä kehitys ei ole meilläkään.

Tätä esimerkkiä on syytä kavahtaa ajoissa.

ERITYINEN TEHTÄVÄ yhteisen kansallisen edun varmistamiseksi on julkisilla yhteisöillä, yrityksillä ja vaikkapa pankeilla.

Osuuspankit kohtuullistivat äskettäin tiekuntien ja muiden yleishyödyllisten pienten yhdistysten palvelumaksuja.

Seuraava askel olisi helpottaa esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaiden tukiyhdistysten varainhankintaa yksinkertaistamalla menettelyjä vaikkapa aivan maksuttomuuteen asti.

Sama koskee myös muita pankkeja, vaikka poliittisten yhdistysten toiminta tuntuisi kuinka vieraalta.

Osa kauppakeskuksista on jo oivaltanut poliittisen toiminnan merkityksen ja loppujenkaan ei kannata ehdokkaiden esiintymistä auloissaan kavahtaa.

Väylävirastokin voisi sallia poliittisen vaikuttamisen rautatieasemillaan ehdottoman kiellon sijasta.

Kunnat, järjestöt ja yhdistykset voisivat ennakkoluulottomasti tarjota halukkaille ehdokkaille aktiivisesti mahdollisuuksia puheisiin ja paneeleihin.

Poliitikkoja ei kannata pelätä. Harvat julkisilla paikoilla toimintojaan esittelevät yritykset tai yhteisöt ovat heitä tärkeämpiä.

Meille kaikille.